Vappu Elo

Vappu Elo (2. toukokuuta 1909 Viipuri – 17. tammikuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Vappu Elon kasvatusisä oli teatterinjohtaja Kosti Elo. Hän kävi Tampereella tyttökoulun ja aloitti syksyllä 1927 harjoittelijana Tampereen Teatteriissa. Elon koenäytäntö oli tammikuussa 1928 Tillyn roolissa wieniläisnäytelmässä Eedenin yrttitarha. Hän oli näyttelijänä Tampereen Teatterissa vuoteen 1929 saakka. Sen jälkeen hän siirtyi 1929 kasvatusisänsä johtamaan Tampereen Työväen Teatteriin, ja hän esiintyi siellä muun muassa näytelmässä Romeo ja Julia Juliana ja operetissa Iloinen leski Valenciennenä. Vuonna 1938 Elo siirtyi näyttelijäksi Arvi Kivimaan johtamaan Helsingin Kansanteatteriin, jossa hän tuli tunnetuksi erityisesti salonkinäytelmien sankarittarena. Elo oli ensimmäisessä elokuvaroolissaan paronitar Silfversköldinä Risto Orkon elokuvassa Siltalan pehtoori 1934. Hänen tunnetuin elokuvaroolinsa oli kauppaneuvoksetar Kaavion Kirsti-tytär Valentin Vaalan 1937 ohjaamassa elokuvassa Juurakon Hulda. Roland af Hällströmin 1938 ohjaamassa elokuvassa Paimen, piika ja emäntä Elo esitti Veikkolan Annastiinaa. Samassa elokuvassa näytteli myös hänen kasvatusisänsä Kosti Elo. Viimeinen elokuvarooli Elolla oli 1947 valmistuneessa Yrjö Nortan ohjaamassa elokuvassa Sisulla ja sydämellä, jossa hän esitti päähenkilön Lailan äitiä. Elo kuoli pitkällisen sairauden jälkeen tammikuussa 1947 viikko ennen viimeisen elokuvansa ensi-iltaa.