Helvi Hämäläinen

Helvi Heleena Hämäläinen (16. kesäkuuta 1907 Hamina – 17. tammikuuta 1998 Espoo) oli suomalainen kirjailija, joka julkaisi yli kuusi vuosikymmentä kestäneen kirjailijanuransa aikana kymmeniä proosa- ja runoteoksia. Hämäläinen kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Kaunis sielu talvella 1927–28 mutta sitä ei julkaistu, Hämäläisen oman arvion mukaan sen käsittelemän samaan sukupuoleen kohdistuvan halun teeman vuoksi. Kaunis sielu oli paitsi aiheiltaan, myös muodoltaan radikaali modernistinen teos, joka kuvasi kertojapäähenkilönsä mielen särkymistä. Se julkaistiin lopulta Hämäläisen suostumuksella postuumisti vuonna 2001. Hämäläisen ensimmäinen julkaistu teos, romaani Hyväntekijä, ilmestyi vuonna 1930. Toisessa romaanissa, Lumouksessa (1932) on vaikutteita D. H. Lawrencelta. Varsinaisen läpimurtonsa Hämäläinen teki 1935 ilmestyneellä, naisten asemaa käsittelevällä työläiskuvauksella Katuojan vettä. Vuonna 1937 ilmestynyt romaani Tyhjä syli jatkoi työläiskuvauksia ja lawrencelaisia teemoja, sukupuolen ja seksuaalisuuden tarkastelua. Urbaanien työläis- ja myöhemmin sivistyneistöromaanien ohella toinen juonne Hämäläisen tuotannossa ovat romaanien ja myös runojen maaseutukuvaukset, joihin hän ammensi aiheita äitinsä suvun kotiseudulta, ensin Pusulan Arimaalta ja sitten Somerniemen Härjänojalta, jota kirjailija nimitti ”runokyläkseen”. Tätä osaa hänen tuotannossaan edustavat etenkin kyläaiheisten romaanien ihmis- ja yhteisökuvaukset ja runojen luontokuvasto. Hämäläisen tapa käyttää tunnistettavia esikuvia johti kuitenkin ristiriitoihin myös kyläyhteisössä ja näin kirjailija etääntyi myös tästä aihepiiristä. Hämäläisen kyläromaaneista ensimmäinen oli Kylä palaa (1938). Hämäläisen tunnetuin teos on romaani Säädyllinen murhenäytelmä (1941), joka ilmestyessään aiheutti suuren kohun, ei vähiten siksi, että romaanin päähenkilöistä oli tunnistettavissa useita sen ajan merkittäviä kulttuurihenkilöitä, muun muassa Tyyni Tuulio ja Hämäläisen miesystävä Olavi Paavolainen. Paitsi henkilöhahmoja ja ympäristöjä lukijat pitivät tosina myös tapahtumia, kuten tunnistettavien henkilöiden uskottomuutta. Romaanin ensimmäisistä painoksista sensuroitiin muun muassa homoseksuaalisuuden kuvaukset, ja teos julkaistiin kokonaisena vasta 1995. Seuraavat romaanit, Velvoitus (1942) ja Hansikas (1943) ovat myös Helsingin ja sivistyneistön kuvauksia. Säädyllisen murhenäytelmän jatko-osa Kadotettu puutarha ilmestyi vasta 1995. Jatkoa Hämäläisen maaseutukuvauksille olivat pienoisromaani Pouta (1946), Tuhopolttaja (1949) ja Karkuri (1962) sekä humoristinen Ketunkivi (1948). Vaikeita aiheita käsitelleet Tuhopolttaja ja Karkuri johtivat Hämäläisen kuvaamassa kyläyhteisössä samanlaiseen vieroksuntaan kuin kirjailijan sivistyneistöromaanit aiemmin. Romaani Kolme eloonherätettyä (1953) sijoittui Raamatun aikaan ja pienoisromaani Suden kunnia (1962) Palestiinaan Rooman vallan aikana. Muut 1950-luvun romaanit Uusi Adam ja Kylänruusut ilmestyivät vasta 1997 ja 1998. 1990-luvulla kirjailijan vielä eläessä ja 2000-luvulla postuumisti julkaistiin useita Hämäläisen tuotannosta aiemmin julkaisematta jääneitä romaanejaa. Näihin kuuluivat myös Säädyllisen murhenäytelmän jatko-osa Kadotettu puutarha (1995) ja Kaunis sielu (2001) .